Vuorossa on tällä kertaa vähän henkilökohtaisempaa juttua, eli meidän oma kosintatarina. Olen aiemmin julkaissut teidän tarinoitanne, postaukset niistä voit lukea täältä, täältä, täältä ja koottuja tarinoita täältä.
Ei ole varsinaisesti salaisuus, että minä rakastan häitä, hääohjelmia ja kosintoja. Kuitenkin Mikon kosiessa, ei ensimmäisenä suusta tulvahtanutkaan itkun keskeltä ''tietenkin'', vaan pieni ja tärisevä ''ootko tosissas?!''. Antakaas kun selitän. Meillä oli juuri viikkoa aiemmin ollut 10v-vuosipäivä ja paria viikkoa aiemmin olimme olleet lomailemassa. Nämä kuluneen kuukauden (kosimattomat) hetket, olivat luoneet minulle ajatuksen, että emme me nyt ainakaan tänä vuonna kihlauduta.
Meidän kosintatarinamme voi päällepäin kuulostaa varsin tavalliselta kosinnalta kotona, mutta sen takana on hurjan paljon ajatusta ja meitä. Mikko kosi minua meidän kotimme keittiössä (tai oikeastaan keittiö-makkari-olohuone-ruokailutilassa, sillä asumme pienen pienessä yksiössä). Taka-ajatuksessa oli myös paljon meidän yhteisiä juttuja.
Olin ollut viettämässä viikonloppua hyvän ystäväni (toinen kaasoistani) luona. Mikko soitti minulle matkalla ja pyysi ilmoittamaan kun olin lähellä, sillä hän halusi laittaa ruokaa. Tämä ei herättänyt oikeastaan mitään epäilyjä, sillä Mikko laittaa usein ruokaa. Kuitenkin kun astuin ovesta sisään, epäilykseni heräsivät heti. Asunnossa oli nimittäin aivan tuhottoman kuuma! Mikko oli sytyttänyt yli sata kynttilää ympäri pientä asuntoamme. Kun kävelin peremmälle, Mikko odotti ruusun kanssa polvillaan ja kosi.
Alun ''olen tosissani'' -vakuuttelun jälkeen söimme Mikon valmistamaa ruokaa, kilistimme kuohuvalla ja fiilistelimme kihlautumista. Sovimme menevämme yhdessä ostamaan sormuksia ja kertovamme sitten vasta perheille ja ystäville. Sormuksissamme kestikin loppujenlopuksi melkein kuukauden saapua, sillä tilasimme pari kertaa liian ison koon. Tämän kuukauden aika sai hädin tuskin pidettyä näin isoa salaisuutta. Oli kuitenkin mukava pitää itsellään kihlaus hetken aikaa.
Kommentare