Tarina kihlautumisesta on klassisen romanttinen ja intiimi ja sormuksellakin on tunnearvoa jo entuudestaan, sillä se on K:n mummon vanha vihkisormus. Kuplivia häitä voi seurailla myös heidän blogistaan täällä.
Päivä oli 18.1.18. Tulin töistä kotiin, ja olin vienyt Bennyn (koiramme) hoitoon vanhemmilleni, sillä olimme lähdössä seuraavana aamuna viikonloppumatkalle. Kotona odotti kimppu ruusuja ja pullo Drappierin rosé shampanjaa. Yksi ruusuista oli sidottu sormuksen muotoon. Meidän molempien kihlasormukset ovat hyvinkin vaatimattomat. Puolisolla oli kihlasormuksena noin neljän-viiden kympin titaanisormus, ja minä valitsin käyttööni edesmenneen mummoni vanhan vihkisormuksen 40-luvulta.
Ajoitus oli myös onnistuneesti suunniteltu, sillä oli ihana olla muutama päivä kahdestaan reissussa omassa kihlautumiskuplassa. Eikä Berliini taaskaan pettänyt! Nautimme molemmat hyvästä ruoasta ja juomasta, ja erilaiset ravintolat ovatkin aina isossa roolissa reissuja suunniteltaessa. Parasta Berliinin ravintoloissa on laajan laidasta laitaan olevan valikoiman lisäksi suomalaisittain ajateltuna mainio hinta-laatu-suhde.
